Tekstejä kirjoittajalta Matti Häyry

Mitä olisi arvokeskustelu? 

Arvokeskustelun käynnistäminen on vaikeaa. Yritin sitä juuri Helsingin Sanomissa, aiheina Nato-hakemus ja läntinen arvoyhteisö, ja epäonnistuin. Yritän nyt uudelleen, samoista aiheista mutta lähtökohtani tarkemmin perustellen.

Mitä arvokeskustelu on?

Arvokeskustelulle ei ole kaikkien hyväksymää määritelmää. Poliittisten valintojen suhteen sille voisi kuitenkin nimetä muutaman minimiehdon. Itsestään selvää on, että puheenvuorojen pitäisi koskea kysymyksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Mitä ne ovat? Miten ne tunnistetaan? Miten ne liittyvät tarkasteltaviin valintoihin?

Keskustelu edellyttää, että ajatuksia vaihdetaan useammin kuin kerran. Ketju, joka koostuu väitteistä ”A on oikein, koska X” ja ”A on väärin, koska Y” ei sellaisenaan vielä muodosta arvokeskustelua. Tarvitaan ainakin sellaisia lisähuomioita kuin ”A ei voi olla oikein (tai väärin) sillä perusteella, että X (tai Y), koska X (tai Y) ei ole totta.”

Lue lisää

Vaatimaton ehdotus etiikan tutkimuksen rahoitusmalliksi

Suomen Akatemian rahoituspäätökset herättävät keskustelua. Julkisesti ihmetellään, miten niin moni erinomaiseksi arvioitu hanke jää rahoituksetta. Syy on tietenkin rahan puute. Kotona selaillaan myöntöjä ja puristetaan nyrkkiä taskussa. Ja tuokin. Millä ihmeen perusteella? Vääryys!

Jotta tästä mieliharmista päästäisiin, ehdotan Akatemian totutun käsittelyjärjestyksen muutosta. Nythän hakemukset arvioi ensin kansainvälinen vertaisraati. Parhaat etenevät toimikuntien käsiteltäviksi. Vaikka ne ovat kaikki toteuttamisen arvoisia, vain pienelle osalle riittää rahoitus.

Tässä on kolme pääongelmaa. Tieteilijät käyttävät valtavasti aikaa laatimalla hakemuksia, joilla ei ole mahdollisuutta läpäistä seulaa. Kansainväliset vertaisraadit joutuvat arvioimaan nämäkin suunnitelmat. Ja toimikunnat joutuvat keksimään päästään perusteluja hylkäyksilleen.

Lue lisää

Putin oikeudenmukaisuuden kartalla

Opiskelija kysyi etiikan kurssilla: ”Missä on Vladimir Putinin paikka oikeudenmukaisuuden kartallamme?” Vastasin: ”Toivottavasti ei missään. Mutta analysoin tilanteen ja raportoin.”

Tässä raporttini.

Kurssilla käyttämämme kartta jakaa oikeudenmukaisuutta koskevat käsitykset kolmen muuttujan suhteen (Kuvio 1). Pitäisikö tuotantovälineiden olla yksityisessä vai yhteisessä hallinnassa? Ovatko arvot ja normit samoja kaikille? Olemmeko ensisijaisesti yksilöitä vai kollektiivin jäseniä?

Kun nämä asetetaan kartalle, erottuvat kollektiiviset ja positionaaliset, perinnettä ja huolenpitoa kysyvät, sekä individualistiset ja universalistiset, vapautta ja hyvinvointia vaativat, kannat. Perinne ja vapaus ovat lähellä omaisuutta, huolenpito ja hyvinvointi yhteisvastuuta.

Kuvio 1. Oikeudenmukaisuuden kartta.
Lue lisää

Voisiko kirkko lopettaa sodan?

Venäjän presidentti saattaa aidosti uskoa käyvänsä Ukrainassa pyhää sotaa. Jos niin on, uskomuksen voi kumota vain Moskovan ortodoksinen patriarkaatti. Siksi Venäjään suunnatun vaikuttamisen pitäisi ehkä kohdistua kansan sijasta kirkkoon ja sen johtajiin.

Ihmisen toimintaa ohjaavat vietit, säännöt ja järki. Tasapainoinen toimija löytää keskitien viettien ja sääntöjen väliltä niin, että hän voi perustella tekemisensä rationaalisesti ja moraalisesti. Freudilaisittain sanottuna ego hallitsee, id ja superego ovat kurissa.

Venäjän presidentin on arveltu toimivan viettipohjaisesti, piittaamatta säännöistä tai järjenmukaisuudesta. Id vie, superego ja ego on vaiennettu. Tämän takia on esitetty arveluja hänen mielenterveydestään. Viisas ihminen ei anna viettiensä mellastaa valtoimenaan.

Lue lisää

Yksinäinen mielipuoli vai epäpyhän liiton johtaja?

Venäjän presidentin arvellaan olevan Ukrainan seikkailuissaan yksin ja vailla järkeä. Arvelut voivat olla virheellisiä.

Tuntuisi oudolta, että Venäjän kokoisessa maassa yksi mies voisi tahdollaan nujertaa muut niin, että vastuu sodista ja joukkotuhoaseiden käytöstä lankeaisi pelkästään hänelle. Jonkun muunkin on haluttava samoja tai samansuuntaisia päämääriä, ehkä keinojakin.

Tuntuu myös oudolta, että kaikki syvemmät erimielisyydet poliittisessa elämässä kuitataan vastapuolen mielenvikaisuudella. Tätä on sovellettu vuorollaan milloin Pohjois-Korean, milloin Libyan, milloin Brasilian ja milloin Yhdysvaltojen johtajiin. Listaa voi jatkaa.

Lue lisää

”Ei kai toi sota uhkaa meidän hitupihtisammalta?”

Tämä ei ole kirjoitus sodasta. Se on kirjoitus sodan epäsuorasta ympäristövaikutuksesta ja sen esiin tuomasta paradoksista. Emme ole vielä täysin tiedostaneet, että ilmastonmuutoksen ehkäiseminen ja elonkirjon suojelu ovat kaksi eri asiaa, jotka voivat joutua vastakkain.

Venäjä aloitti 22. helmikuuta hyökkäyksen Ukrainaan, ja maailman media on ymmärrettävästi keskittynyt siihen. Tiina Raevaara huomauttaa Suomen Kuvalehdessä viisaasti, että ympäristö ja yhteiskunta ovat silti edelleen asialistallamme.

Ympäristökysymyksen voisi yhdistää monen vaatimiin jyrkkiin toimiin hyökkääjää vastaan. Se on periaatteessa helppoa. Lopetetaan kaikki energiantuonti Venäjältä heti ja lopullisesti. Sillä on monenlaisia seurauksia.

Lue lisää

”Ei kai toi sota kallista mun bensaa?”

Helsingin Sanomat kysyi ulkoministeri Pekka Haavistolta, mitä vaikutuksia Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan olisi Suomessa. Haavisto kuten kuka tahansa ulkoministeri ottaa Ukrainan tilanteen luonnollisesti kuolemanvakavasti. Sekä kysymys että vastaukset kertoivat kuitenkin karua kieltä siitä itsekkyyden kuplasta, jossa elämme.

Haavisto mainitsi kolme häntä huolestuttavaa seikkaa. Energia kallistuisi, ukrainalaiset kausityöläiset eivät pääsisi ensi kesänä hoitamaan suomalaista maataloutta ja hyökkäys voisi tuoda ”Itämeren piiriin jännitettä”.

Lue lisää

Rokotuskielteisyys ja yksityisyys – Meanwhile in Sweden

Sveriges Radio Finska halusi haastatella minua rokotuskielteisyydestä ja yksityisyydestä. Sanoin, etten tiedä aiheesta mitään, mutta reportteri ei antanut periksi. Jouduin siis eetteriin ja kävimme seuraavan keskustelun Ruotsissa asuvien suomenkielisten opiksi ja ojennukseksi.

Mitä on yksityisyys? Voiko sen yksinkertaisesti selittää?

Voi. Minun yksityisyyteni loppuu siihen, mistä sinun nenäsi alkaa. Toisin sanoen, niin kauan kuin minun tekemiseni eivät vaikuta muihin, heillä ei ole mitään hyvää syytä puuttua niihin. Voin heilutella käsiäni niin paljon kuin minua huvittaa. Paitsi jos alkaa näyttämään siltä, että sinun nenäsi joutuu siihen linjalle. Siinä kulkee raja, jonka kohdalla yksityisyyteni loppuu. Minun täytyy säännöstellä käsien heilutteluni niin, ettei turhia osumia nenääsi tule.

Lue lisää