Tag Archives: päättäjä

Elokapina ja suomalainen demokratia

Elokapina-kansalaisliikkeen kesäkampanja oli menestyksekäs. Jotkin hallituspuolueet kannattavat liikkeen vaatimuksiin kuuluvan ilmastohätätilan julistamista. Kansalaisliike on myös nostanut ison keskustelun ilmastonmuutoksen torjunnasta sekä valtion ja yhteiskunnan suhteesta.

Liike tavoittelee suoraa demokratiaa ja pyrkii tavoitteisiinsa kansalaistottelemattomuuden avulla, mikä on herättänyt paljon keskustelua. Kiistat liikkeen toimintatavoista myös henkilöityvät sen perustaja Roger Hallamiin, jota syytetään liiallisesta radikalismista.

Nämä kiistat ovat osa laajempaa kysymystä: laajentaako Elokapina demokratiaa, vai heikentääkö liike sitä?

Lue lisää

Terveydenhuollon kantokykyä tulisi kasvattaa pysyvästi

Koronarajoituksia on välillä kiristetty ja välillä höllennetty terveydenhuollon kantokyvyn mukaan. Kun tauti leviää, tehohoitopaikat vähenevät ja liikkumis- ja muita rajoituksia kiristetään. Tilanteen helpottuessa yhteiskuntaa avataan, kunnes kurssia pitää taas hetken päästä kääntää uusien, tehokkaammin tarttuvien varianttien levitessä.

Vaikka tällä taktiikalla ja rokotusten etenemisellä kenties joskus selviäisimmekin nykyisestä koronapandemiasta ja eri virusmuunnoksista, tulevia tartuntatauteja tuskin voimme välttää. Nyt onkin korkea aika pohtia parempia keinoja tulevien pandemioiden varalle. Ehkä niistä olisi apua nykyisenkin taudin voittamiseksi.

Lue lisää

Miksi perustuslain tulkinta politisoituu?

Suomessa perustuslakivaliokunta on viimeisen puolen vuoden aikana ottanut kantaa kahteen merkittävään poliittiseen kysymykseen ilmeisen politisoituneella tavalla. Sekä Haavisto-gatessa että EU-elvytyspaketissa perustuslakivaliokunta on jakautunut puoluepoliittisin linjoin, ratkaissut asioita asiantuntijoiden enemmistön vastaisesti ja lopulta kyseenalaistanut ratkaisuillaan oikeusvaltion perustan.

Perustuslakivaliokunta tutki vuoden 2020 aikana Pekka Haaviston toimintaa Al-Holiin jääneiden suomalaisten kotiuttamisessa ja hänen vallankäyttöään riidassa ulkoministeriön virkamies Pasi Tuomisen kanssa. Lopuksi valiokunta totesi Haaviston rikkoneen hyvää hallintotapaa vastaan.

Haaviston tapaus oli ongelmallinen oikeusvaltion näkökannalta. Koko prosessi oli alusta lähtien poliittinen, kun kansanedustajat tutkivat ministerin toimien lainmukaisuutta. Haaviston virkasyytteen aloittivat perussuomalaisten ja kokoomuksen oikeistosiiven kansanedustajat. Valiokunta sittemmin selvitti asiaa määräämällä poliisin tekemään esitutkinnan ja kuulemalla asiantuntijoita. Suurin osa asiantuntijoista olisi kannattanut Haaviston vapauttamista. Valiokunta totesi sen sijaan Haaviston rikkoneen lakia siten että syytekynnys ei ylity.

Lue lisää

Rokotenationalismi on koronaepidemian pitkittäjä

Koronaepidemiasta on muodostunut globaali ongelma. Julkinen keskustelu on muuttunut vertailuksi siitä, mikä valtio tai blokki pystyy rokottamaan kansalaisiaan nopeimmin. Myös rokotteiden jakelua on pyritty ohjaamaan kauppa- ja vientikielloilla. 

Rokotenationalismiksi kutsutaan ilmiötä, jossa kansallisvaltiot tai blokit pyrkivät rokottamaan omat kansalaisensa rokotteiden globaalin saatavuuden kustannuksella. Rokotenationalismia ruokkii rokotetuotannon niukkuus: maailma tarvitsee äkkiä 20 miljardia koronarokoteannosta. Muutama biotekniikkayritys hallitsee rokotetuotantoa. Firmat pitävät kiinni patenteistaan ja ottavat rokotteista valtavia voittoja. Lopputuloksena on, että vain 40% tuotantokapasiteetista on käytössä, ja maailman rokottamiseen kestäisi nykymenolla seitsemän vuotta.

Lue lisää

Vastakkainasetteluilla ei ratkaista koronakriisin eettisiä ongelmia

”Kumpi on tärkeämpää, ihmishenki vai…” on kysymys, joka toistuu koronatoimenpiteistä käydyssä keskustelussa. Pandemian alkuvaiheessa pohdittiin, voiko liikkumisen vapaus ohittaa oikeuden elämään. Kysyttiin, kenen elämä ansaitsee tulla priorisoiduksi, jos kaikkia ei voida hoitaa. Syksyllä vaakakuppiin asetettiin valtion talous ja vanhusten kuolemat. Nyt maaliskuussa 2021 vastakkain on aseteltu ihmishenkiä ja mielihyvää, kuten Sami Pihlströmin tuoreessa kirjoituksessa.

Miksi kumpi on tärkeämpää -kysymykset ovat niin yleisiä? Kognitiontutkimuksen näkökulmasta kyse on ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmän toimintaperiaatteista. Päätöksenteko on helpompaa, jos sen voi tehdä valitsemalla toisen kahdesta, valmiiksi rajatusta vaihtoehdosta. Mitä vähemmän tekijöitä on huomioitavana, sitä pienemmällä vaivalla pääsee. Mitä sujuvammalta ja selkeämmältä päättely vaikuttaa, sitä luotettavammaksi se usein myös tiedostamatta arvioidaan.

Lue lisää

Vuoteni murmelina

Perjantaina 13. maaliskuuta 2020 tein koronavalinnan. Koska kyseessä oli eettinen valinta, tein sen eettisin perustein. Oman päätökseni jälkeen aloin seurata muidenkin, erityisesti Suomen hallituksen ja virkakunnan, ratkaisuja. Olin pitkään sitä mieltä, että oikeaa kriisijohtamista heiltä olisi ollut etiikkaviestintä – päätösten taustalla olleiden arvojen ja ihanteiden tuominen selvästi julki.

Etiikan sijasta sekä poliitikot että virkakunta ovat kuitenkin turvautuneet viestinnässään faktoihin, tilastoihin ja mallinnuksiin. Toisin sanoen he ovat yrittäneet naamioida tekemänsä arvovalinnat neutraaleiksi terveys- tai talouslaskelmiksi. Tämä yhdistettynä jatkuvasti muuttuvaan tilanteeseen ja muuttuviin tilannearvioihin on saanut aikaan sen, että johtaminen on ajoittain näyttänyt päämäärättömältä ja tempoilevalta.

Maanantaina 8.3. 2021 julistettu ”sulkutila” avasi silmäni sille, että päätöksillä on sittenkin raudanluja, joskin tahaton logiikka. Se ei ole lineaarinen eikä heilurimainen vaan syklinen. Emme etene kriisin alusta kohti sen loppua emmekä edes tanssahtele tasaisesti rajoitusten ja helpotusten välillä. Elämme vuosirytmissä, jossa näin maaliskuussa on vuorossa jonkin sulkeminen tai eristäminen. Ja perustelut seuraavat vuodenaikoja.

Lue lisää

Hallitus menee poikkeusoloihin media edellä

Valmistellessaan valmiuslain käyttöönottoa hallitus nosti pöydälle lain pykälän 106. Se antaa mahdollisuuden keskittää koronaviestintä pääministerin johtaman valtioneuvoston kanslian alaisuuteen. Pykälän käyttöönoton syyksi voi arvioida viime aikojen horjahtelevaa koronaviestintää ennen kaikkea hallituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välillä.

Taustalle hahmottuu kuitenkin paljon isompi kuvio. Pitkälle medioituneessa yhteiskunnassa kyse ei ole pelkästään viestinnän johdonmukaisuudesta. Media on tunkeutunut jopa maan hallituksen toimintaan tavalla, joka vaikuttaa ratkaisevasti sen toimintakykyyn.

Poliittiset kiistat, skandaalit, epäonnistumiset ja ylimalkaan julkisuuden paine pakottavat hallituksen reagoimaan. Ministerit joutuvat koko ajan ottamaan huomioon median reaktiot. Tämä vie aikaa ja resursseja, mikä osaltaan selittää viestinnän voimavarojen vahvistamista valtioneuvoston kansliassa. Se auttaa ministereitä keskittymään paremmin maan asioiden hoitamiseen, mutta ei suinkaan vapauta heitä median paineesta. 

Lue lisää

Vakavuuden hämärtyminen saa asioiden tärkeysjärjestyksen unohtumaan

Korona-aikana täytyy kantaa huolta keskenään vaikeasti verrattavista, jopa yhteismitattomista asioista. Kansalaisten perusoikeuksia joudutaan rajoittamaan. Lapset ja nuoret oireilevat sosiaalisten kontaktien puuttuessa. Taiteen ja kulttuurin toimijat ovat vaikeuksissa. Tapahtuma-, matkailu- ja ravintola-alalla koetaan konkursseja, ja työttömyys uhkaa monia.

Ennen kaikkea viruksen levitessä useita ihmisiä kohtaavat kuitenkin vakava sairaus ja kuolema. Nämä vaarat kohdistuvat erityisesti niihin, jotka ovat muutenkin haavoittuvia – perussairauksista kärsiviin ja ikääntyneisiin. Onneksi heitä jo suojataan rokotuksin, mutta laumasuojaan on matkaa. Terveyshaitat ovat myös epäsuoria: koronataudin vuoksi muu sairaanhoito lykkääntyy, mistä seuraa ikäviä kerrannaisvaikutuksia.

Eri tavoin merkityksellisten tarpeiden ristipaineessa saattaa järkeviltä ja vastuullisiltakin yksilöiltä, niin kansalaisilta kuin poliittisilta päätöksentekijöiltäkin, unohtua melko ilmeiseltä vaikuttava asioiden tärkeysjärjestys. On vaikea nähdä, että esimerkiksi päätös, jolla purettaisiin koronarajoituksia (sinänsä perustellusti) nuorten hyvinvointia ajatellen, voisi olla moraalisesti hyväksyttävä tilanteessa, jossa uusien virusmuunnosten nopea leviäminen uhkaa kiihdyttää epidemiaa ja aiheuttaa sekä riskiryhmäläisten lisäkuolemia että terveiden työikäisten vakavia sairastumisia.

Lue lisää