Tag Archives: politiikka

Putin oikeudenmukaisuuden kartalla

Opiskelija kysyi etiikan kurssilla: ”Missä on Vladimir Putinin paikka oikeudenmukaisuuden kartallamme?” Vastasin: ”Toivottavasti ei missään. Mutta analysoin tilanteen ja raportoin.”

Tässä raporttini.

Kurssilla käyttämämme kartta jakaa oikeudenmukaisuutta koskevat käsitykset kolmen muuttujan suhteen (Kuvio 1). Pitäisikö tuotantovälineiden olla yksityisessä vai yhteisessä hallinnassa? Ovatko arvot ja normit samoja kaikille? Olemmeko ensisijaisesti yksilöitä vai kollektiivin jäseniä?

Kun nämä asetetaan kartalle, erottuvat kollektiiviset ja positionaaliset, perinnettä ja huolenpitoa kysyvät, sekä individualistiset ja universalistiset, vapautta ja hyvinvointia vaativat, kannat. Perinne ja vapaus ovat lähellä omaisuutta, huolenpito ja hyvinvointi yhteisvastuuta.

Kuvio 1. Oikeudenmukaisuuden kartta.
Lue lisää

Kaikkien kriisiviestintää

Lähes päivälleen kaksi vuotta on käyty vilkasta keskustelua viranomaisviestinnän merkityksestä kriiseissä. Sosiaalisen median vuoksi olemme kuitenkin kaikki kriisiviestijöitä. Vastuuta tiedon välittämisestä ja disinformaation välttämisestä on vähän jokaisella. Muutama ajatus:

Nopeasti kehittyvien sotatapahtumien ja turvallisuuspolitiikan käänteiden vuoksi meillä on voimakastakin halua olla ensimmäisten joukossa tuomassa esiin tärkeä uutinen. Samalla riski olla väärässä kasvaa huomattavasti. On mietittävä, meneekö nopeus luotettavuuden edelle.

Toinen houkutus on jakaa sisältöä, joka tarjoaa toivoa, vaikuttaa mullistavalta tai vastaa omia näkemyksiä. Esimerkiksi viime viikonvaihteessa kaikkialle levisi oheinen Twitter-sisältö käyttäjältä, jolla on vain joitakin satoja seuraajia – vaikka väitteille ei ollut tarjolla mitään lähdettä.

Lue lisää

Voisiko kirkko lopettaa sodan?

Venäjän presidentti saattaa aidosti uskoa käyvänsä Ukrainassa pyhää sotaa. Jos niin on, uskomuksen voi kumota vain Moskovan ortodoksinen patriarkaatti. Siksi Venäjään suunnatun vaikuttamisen pitäisi ehkä kohdistua kansan sijasta kirkkoon ja sen johtajiin.

Ihmisen toimintaa ohjaavat vietit, säännöt ja järki. Tasapainoinen toimija löytää keskitien viettien ja sääntöjen väliltä niin, että hän voi perustella tekemisensä rationaalisesti ja moraalisesti. Freudilaisittain sanottuna ego hallitsee, id ja superego ovat kurissa.

Venäjän presidentin on arveltu toimivan viettipohjaisesti, piittaamatta säännöistä tai järjenmukaisuudesta. Id vie, superego ja ego on vaiennettu. Tämän takia on esitetty arveluja hänen mielenterveydestään. Viisas ihminen ei anna viettiensä mellastaa valtoimenaan.

Lue lisää

Yksinäinen mielipuoli vai epäpyhän liiton johtaja?

Venäjän presidentin arvellaan olevan Ukrainan seikkailuissaan yksin ja vailla järkeä. Arvelut voivat olla virheellisiä.

Tuntuisi oudolta, että Venäjän kokoisessa maassa yksi mies voisi tahdollaan nujertaa muut niin, että vastuu sodista ja joukkotuhoaseiden käytöstä lankeaisi pelkästään hänelle. Jonkun muunkin on haluttava samoja tai samansuuntaisia päämääriä, ehkä keinojakin.

Tuntuu myös oudolta, että kaikki syvemmät erimielisyydet poliittisessa elämässä kuitataan vastapuolen mielenvikaisuudella. Tätä on sovellettu vuorollaan milloin Pohjois-Korean, milloin Libyan, milloin Brasilian ja milloin Yhdysvaltojen johtajiin. Listaa voi jatkaa.

Lue lisää

Tulevaisuuden historian käännekohta

Suuria uutisia tulee nyt sitä tahtia, että melkein jää huomaamatta, kuinka kulunut viikko on perustavin muutos maailmassa sitten Neuvostoliiton kaatumisen. Mitä ajastamme luetaan historiankirjoista? Arvelisin, että ainakin seuraavaa:

1) Hetken bensan hintaa pohdittuaan länsi käsitti, että sen on mahdollista olla historian oikealla puolella. Ukrainalaiset taistelevat myös Euroopan ja demokratian puolesta: niitä nakerretaan pala palalta. Ja toisin kuin kyynisimmillä hetkillämme kuvittelimme, uskomme niihin yhä.

2) Kansalaisyhteiskunnan voimakas ääni – juuri paljon parjatussa sosiaalisessa mediassa – sai lännen poliittiset päättäjät ja yritysjohtajat vetämään johtopäätöksen, ettei harmaita alueita enää ole. Oli tehtävä valinta.

3) Tämä ei koske myös Suomea vaan ennen kaikkea Suomea. Emme enää voi liikkua välissä, harmaalla alueella, esiintyä sovittelijana ja puhua epämääräisiä. Uusi tilanne vaatii selkeän hahmotuksen roolistamme. Sitä edellyttää myös sisäinen yhtenäisyys. Me emme tätä vastakkainasettelua valinneet. Mutta halusimme tai emme, sen aika on nyt.

Lue lisää

”Ei kai toi sota uhkaa meidän hitupihtisammalta?”

Tämä ei ole kirjoitus sodasta. Se on kirjoitus sodan epäsuorasta ympäristövaikutuksesta ja sen esiin tuomasta paradoksista. Emme ole vielä täysin tiedostaneet, että ilmastonmuutoksen ehkäiseminen ja elonkirjon suojelu ovat kaksi eri asiaa, jotka voivat joutua vastakkain.

Venäjä aloitti 22. helmikuuta hyökkäyksen Ukrainaan, ja maailman media on ymmärrettävästi keskittynyt siihen. Tiina Raevaara huomauttaa Suomen Kuvalehdessä viisaasti, että ympäristö ja yhteiskunta ovat silti edelleen asialistallamme.

Ympäristökysymyksen voisi yhdistää monen vaatimiin jyrkkiin toimiin hyökkääjää vastaan. Se on periaatteessa helppoa. Lopetetaan kaikki energiantuonti Venäjältä heti ja lopullisesti. Sillä on monenlaisia seurauksia.

Lue lisää

Avoimuuden imperatiivi ja koronajohtamisen syyt

Olemme pohtineet uudenlaista, viime kädessä etiikkaviestintään nojaavaa, eettisesti kestävää johtamismallia erilaisiin kriisitilanteisiin. Sen lähtökohtana on imperatiivi:

Tee johtajana päätöksesi aina vain sellaisista syistä, jotka osaat ja voit kertoa selvästi ja avoimesti kaikille päätöksen vaikutuspiiriin kuuluville!

Imperatiivi vaatii tietoisuutta ja rehellisyyttä päätöksenteon todellisista syistä. Sen sanamuodoissa on paljon sellaista, johon kannattaa kiinnittää huomiota.

Päätöksillä on syitä ja perusteluita. Tehtyjen valintojen oikeellisuus liitetään useimmiten niiden perusteluihin ja näiden laatuun. Syitä – niitä tekijöitä, joiden seuraus päätös on – pidetään monesti toissijaisina.

Imperatiivissa termi ”syy” kuitenkin kattaa sekä seurausten aiheuttajat (syyt) että niiden oikeuttajat (perustelut). Tärkeiden julkisten päätösten syitä ovat melkein aina myös nälkä, jano, unenpuute, neuvottelukumppanien ärsyttävyys ja mediareaktioiden pelko. Ne eivät ole hyviä perusteita päätöksille, ja siksi niiden vaikutukset pitäisi tunnistaa ja niitä pitäisi mahdollisuuksien mukaan minimoida.

Lue lisää

Syrjintä terveydenhuollossa lisää rokotekieltäytymisiä

Rokotekieltäytymisiä lähestytään usein julkisessa keskustelussa yksilön vastuun näkökulmasta. Rokotteista kieltäytyvät kuuluvat kuitenkin monessa mielessä kaikkein haavoittuvaisimpiin ihmisryhmiin. Eetikon tehtävä on katsoa yhteiskunnallispoliittista kysymystä muistakin kuin yksilön vastuun näkökulmista: Kuka on vastuussa, kun kokonaiset ihmisryhmät kieltäytyvät uskomasta terveysviranomaisten suosituksia?

Rokotekieltäytyjillä on usein kokemuksia syrjinnästä terveydenhuollossa. Aiemmat kokemukset terveydenhuollossa selittävät merkittävässä määrin luottamusta rokotteisiin (Poltorak et al. 2005). Ohittamisen kokemukset terveydenhuollossa aiheuttavat kärsimystä potilaille ja heikentävät systemaattisesti luottamusta lääketieteen instituutiota kohtaan (Helps 2019). Lääkäri, joka kohtelee äitejä epäkunnioittavasti, vahvistaa entisestään rokotteita koskevia epäilyksiään (Navin 2013).

Lue lisää